keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Olen ollut tänään 105 päivää, eli tasan talvisodan verran selvin päin. Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 välirauhan aikaan, joten sovitaanko, että sama alkaa minulla nyt?
105 päivää aikamoista taistelua. Välillä toki ollut rintamalla rauhallisempaa, mutta aikamoista sissisotaakin on käyty. Tässä on onnistuttu luoteja väistelemään ja tullut pari pahempaa miinaakin vältettyä. Jossain vaiheessa tulin motitetuksi, mutta yksikään Molotovi, tai mikään muukaan coctaili, ei osunut. Nyt, kun välirauha on solmittu, on aika vilkaista sodan tapahtumiin.
Viimeisen 105:n päivän aikana olen:
- ollut baarissa selvin päin 34 kertaa.
- järjestänyt rapujuhlat.
- juonut keskimäärin seitsemän kuppia kahvia päivässä.
- nähnyt enemmän keikkoja selvin päin, kuin tätä ennen yhteensä.
- laihtunut kymmenen kiloa.
- jäänyt elämäni ensimmäiselle sairauslomalle.
- viettänyt poikani kanssa aikaa enemmän kuin koskaan aiemmin.
- aloittanut lenkkeilyn uudelleen.
- ymmärtänyt, ketkä eivät ole ystäviäni. Ja ketkä ovat.
- polttanut ihan liikaa tupakkaa.
- pyytänyt anteeksi.
- saanut anteeksi.
- aloittanut blogin, jota on luettu tähän mennessä lähes 16 000 kertaa.
- saanut hiukseni ponnarille ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen.
- huomannut miten paljon minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni.
- poistanut huonoja ihmisiä elämästäni, ihmisiä jotka eivät siinä ansaitse enää olla mukana.
- tullut yhdeksi sohvani kanssa.
- nähnyt luultavasti kaiken internetistä löytyvän aikuisviihteen
- voittanut kymmenen euroa Ässä-arvasta.
- katsonut jokaisen jakson YLE Teeman Hitlerin kätyreistä.
- ostanut stetsonin.
- tajunnut miten kova bändi PMMP on. Ja Anaal Nathrakh.
- tutustunut yhteen Teemu-nimiseen tyyppiin, josta mä tykkään ihan tosi paljon. Sen lisäksi, että se on ihan mukava ja aika mietiskelevä tyyppi, se on myös tosi komea. Ja lihaksikas. Ja hyvä sängyssä.
Joo. Eiköhän tätä välirauhaa voi kutsua myös ihan voitoksi. Torjuntavoitoksi. Isompi kävi päälle, mutta pieni oli sisukas ja taisteli vastaan. Ja voitti.