perjantai 11. tammikuuta 2013
Tarvitsen kiksejä. Uskon, että jokainen tarvitsee. Siis jotain murtamaan tasaista oloa ja eloa. Vivahteita arkeen.
En ole koskaan ollut mikään suurin hurjapää, joka tarvitsisi hillittömiä adrenaliinipurkauksia benji-hyppyjen tai vaikka mottoripyörän voimin. Hurjinta, mitä olen tehnyt, on ollut lumilautailu ja siinäkin onnistuin murtamaan kaksi selkänikamaa. Kerran olen ajanut autolla yli sataaviittäkymppiä. Minulle on riittänyt orgasmi-pari viikossa. Ja kännit.
Aiemmin niitä kiksejä nimittäin tuli tasaisin väliajoin nousuhumalan tunteesta. Ja tasaisilla väliäajoilla tarkoitan tietenkin noin neljä kertaa viikossa. Se tunne oli sellainen, jolla poistui aina hetkeksi pois siitä harmaudesta, siitä sai voimaa, siinä nuortui kymmenen vuotta. Siitä sai energiaa. Tai no, siis loppuillaksi lähinnä, vähemmän enää seuraavina aamuina, mutta hetkeksi kuitenkin. Nyt, kun edellisestä nousuhumalasta on kohta viisi kuukautta, huomaan että pääkoppa huutaa aktiviteettia. Serotoniinit käy liian tasaisesti.
Olen kokeillut cartingia, laskettelupäiviä, keikoilla käyntiä, lenkkeilyä, kahvakuulakin tuli ostettua. Kaikki mukavaa, mutta eivät ihan aja asiaansa kiksejä haettaessa.
Ei toki tule ymmärtää väärin. Olen oppinut pitämään normaalista, rauhallisesta arjesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Rakastan yli kaiken tylsää mummoilua, viltin alla makaamista perjantai-iltana, sanaristikoita, hyviä kirjoja ja YLE:n luontodokumentteja. Mielestäni arki ei ole lainkaan harmaata, se on paljon vehreämpää. Ehkä vihreää?
Mutta tätä vihreää arkea olisi mukava välillä murtaa jollain. Jollain, joka hetkeksi veisi aatokset pois Okko Kamuista ja Jaques Tateista Suomen Kuvalehden ruudukoissa. Jollain, joka pistäisi posket vähän punottamaan, veren kiertämään ja saisi hieman hymyä naamalle niin, että voisi seuraavana aamuna olla tyytyväinen, kun tuli tehtyä jotain, jonka jälkeen mummoilukin on taas vähän mukavampaa.
Niin kuin esimerkiksi vaikka pullollisella viiniä tai muutamalla tuopillisella olusta ystävien kanssa. Niin, että olisi järjettömän hauskaa, naurettaisiin paljon ja lähdettäsiin kaikki hyvillä mielin kotiin.
Hetkonen!
Ymmärsinkö minä juuri alkoholinnauttimisen alkuperäisen tarkoituksen?