maanantai 11. maaliskuuta 2013
Rakas päiväkirja.
Viimeisen puolen vuoden aikana:
- minua ei ole närästänyt. Kertaakaan.
- minulla ei ole ollut hikkaa.
- olen päässyt unohtamaan, mitä tarkoittaa liskojen yö. Viime yönä näin tosin unta käärmeestä.
- en ole ollut kertaakaan liian kännissä lauetakseni tunnin nylkyttämisen jälkeen. Itse asiassa, en ole myöskään nylkyttänyt.
- en ole joutunut tekstiviestitse perumaan yhtäkään tapaamista, koska en ole päässyt ylös sängystä tai sohvalta.
- en ole myöskään lähettänyt yhtäkään tekstiviestiä, jota en muistaisi. Tai tarkoittaisi.
- en ole joutunut aamulla hakemaan autoa toiselta puolelta kaupunkia lähdettyäni ”vain yhdelle” ja maksamaan ikkunassa killuvaa parkkisakkoa.
- olen pysynyt pystyssä. Naamassa ei ole yhtäkään uutta arpea.
- en ole oksentanut.
- olen unohtanut, mitä on päänsärky.
- en ole heittänyt yhtäkään astiaa seinään. Tai kiveä kebab-ravintolan ikkunaan.
- en ole maannut kertaakaan sohvalla koomassa ja voimattomana katsoen, kuinka lapseni leikkii yksin vieressä, koska “Pappa on nyt vähän kipeä”.
- olen säästänyt jo pelkästään taksikuluissa n. 1500-2000 euroa. Samalla rahalla olen ostanut lennot mm. New Yorkiin, Kroatiaan, Nizzaan ja Hampuriin. Muita säästöjä en viitsi edes miettiä.
- en oleäääääöööööfgfhgfhfhfhfhgjdhfjhskhfksjfhskjfhksskjkssfghh joo.
Rakas päiväkirja. Tämä lista kyllästyttää lukijaa jo nyt. Se olisi todella paljon vielä pidempi, mutta uskon että ymmärrät pointtini vaikka jätänkin sen kesken nyt. Halusin vain muistuttaa itseäni asioista, joita en kaipaa.
Mut hei, rakas päiväkirja, aika jees.