Avoin kirjeeni peruspalveluministeri Susanna Huoviselle.

Moi Susanna,

Aloit sitten sinäkin sekoilemaan? Harmillista. Minä kun luulin, että toverisi hallituksessa, Päivi Räsänen, olisi vetänyt hallituksen tämän-kesän-käsittämättömät-läpät –kiintiön täyteen.

No, Päivi nyt vain on sekaisin taikauskosta. mutta toivon että sinä olet kuitenkin edes jollain tasolla järjen ihminen.

Minäpä kerron sinulle Susanna tarinani tässä lyhyesti, olisi kiva, jos jaksat sen lukea, niin tiedät millainen juippi täältä huutelee.

Olen 34-vuotias. Siis seitsemän vuotta sinua nuorempi. Minulla on muuten pidempi tukka kuin sinulla.

Aloin juomaan kaljaa säännöllisesti 14-vuotiaana. Eli siis neljä vuotta ennen kuin se olisi lain mukaan minulle ollut sallittua. Haimme silloin kaljamme ruokakaupoista. Joko ostimme ne itse aikuiseksi pukeutuneena aurinkolasit päässä tai sitten pyysimme jonkun kadunmiehen avuksi pientä korvausta vastaan. Okei, myönnetään, joskus varastimme kaljaa myös Kaivohuoneen pihasta, missä olivat varastoineet niitä 30-litran hanaoluttonkkia huolimattomasti ja ne oli helposti saatavilla, jos jaksoi aidan yli kiivetä. Mutta siis 14-vuotaana kaljan saaminen ei Helsingissä ollut kovin vaikeaa, tuskin on vieläkään.

Vaikeutuuko sen saaminen, jos se siirretään kaupoista Alkoon? No eipä oikeastaan. Jos nuori haluaa juoda, vaikka vain kokeillakseen, se juo. Ihan sama mistä se lesti kotiin kannetaan.

Parikymppisenä nautin alkoholejani jo sivistyneesti, se oli osa normaalia arkea, kuten kaikkialla maailmassa. Alkuillat sitä juotiin kodin tai vaikka puistopiknikin rauhassa ja loppuillat sitten ravintolassa. Ravintolassa alkoholi oli siinä määrin kallista, että ihan vain rahaa säästääkseni menin sinne yleensä sisään vasta aika myöhään. Siinä sitten yön viimeisinä aukiolotunteina temmottin yleensä poikain kanssa se kunnon humalatila päälle. Tiedätkö? Se känni, joka vedetään kun vaimot, kuten sinä, lähtivät kotiin. Niin joo, et tietenkään tiedä. Koska lähdit kotiin. Enkä kyllä tiedä oletko naimisissakaan, en jaksanut tsekata.

Mutta että olisikohan ne kännit jääneet vetämättä, jos viina olisi kalliimpaa tai jotenkin hankalammin saatavilla? Ei olisi. Jos nuori aikuinen haluaa juoda, se juo.

Kolmekymppisenä sairastuinkin sitten vaikeaan masennukseen avioeroni jälkeen ja aloin juomaan kuin pesusieni suihkussa. Join kotona, puistoissa ja anniskeluravintoloissa, join kallista ja halpaa viinaa, oli minulla varaa tai ei. Pääasia, että sai juoda.

Jos kalja olisi ollut noiden ruokakauppojen juomaosastojen ylähyllyjen sijaan piilotettuna neonkyltein kutsuvaan Alkoon, olisinko juonut vähemmän? En olisi. Kun juomisella alkaa hoitaa itseään, sen juomisen hakee vaikka kuusta. Tai Virosta.

Itse asiassa, olisin varmaan juonut enemmän. Koska jos kerran sinne Alkoon olisi se ahteri pitänyt raahata anyway, olisi sieltä varmaan tarttunut isompaakin lekaa kainaloon, sellaista, mitä ei Perämiehenkadun Alepasta saanut.

Katsos kun, Susanna rakas, ei se juominen ole siitä kiinni, että mistä ja milloin sen juoman saa. Sillä ei itse asiassa ole mitään merkitystä juojan kannalta, se on ainoastaan järjestelykysymys. Ihan sama oletko teini-ikäinen ensikokeilija vaiko paatunut rapajuoppo. Onhan meillä nytkin lait, jotka kieltävät myymästä juomaa päihtyneille ja ennen yhdeksää aamulla.

Ai niin, tiesitkö muuten, että tällä hetkellä täällä Suomessa varttuvat teini-ikäiset juovat vähemmän alkoholia kuin vuosiin? Ehkä koskaan. Näin kertoi Tilastokeskus. Ehkä jotkut lait ja rajoitteet ovat alkaneet siis toimia. Tai sitten vain nähtävillä on asennemuutos seuraavassa sukupolvessa. Sukupolvessa joka saattaisi jopa osata suhtautua rationaalisesti näihin hommiin. Ei glorifioimalla muttei demonisoimallakaan.

Ei nyt pilata sitä tulevaakin ikäluokkaa pelottelemalla, jooko?

Oletko Susanna koskaan käynyt baarissa puolen yön jälkeen tai Kalliossa lauantai-aamuna kello kahdeksan? Kannattaisi. Iso osa noista hyväkäytöksisistä teineistä nimittäin on.

Huomaisit, että suurin osa kansasta osaa käsitellä juomisensa kuin aikuinen ihminen. Huomaisit, ettei siellä syntisessä yössä kaikki kynnä yökerhon lattiaa naama ruvella. Saattaisit myös huomata, että ylivoimaisesti isoin osa kalliolaisistakin on ihan kunnossa, suurin osa myös selvin päin, lauantai-aamuisin. Uskomatonta, eikö? Suomalainen on selvin päin!

Katsos kun se olemme idiootit kuten minä ja muutama muu, joilla se homma ei pysy hanskassa. Me olemme pieni kärki tätä alkoholia kuluttavaa kansaa, joiden takia lakeja ja rajoituksia tehdään ja tiukennetaan. Koska jostain kumman syystä te siellä hallituksessa peilaatte itseänne ja koko kansaa meidän kauttamme, olette sitä mieltä että kukaan ei osaa juoda, koska tuokin tuossa on nyt kännissä ja rapakunnossa ja on suomalainen ja juoppo ja nyt minä kyllä kiellän kaljan ja ai herrajumala vien sen kirkkoon ja parannan.

Ärsyttävä lause, eikö? Katsos kun tuolta se teidän vouhotuksenne siellä Senaatintorin laidalla kuulostaa.

Ai niin, palaanpa hetkeksi vielä omaan tarinaani, joka jäi vähän kesken.

Lopetin alkoholinkäytön tyystin viime syksynä sekoiltuani enemmän kuin aikuisen miehen pitäisi. Se sekoilu johtui masennuksesta, sairaudesta, jota hoidin saatavilla olevin keinoin. Lopetettuani olen keskittynyt mielenterveyteni parantamiseen, joka, kiitos kysymästä, sujuu varsin hyvin.

Koko tämän 11 kuukautta, jonka olen ollut selvin päin, alkoholia on ollut saatavilla ihan normaalisti ja joka paikassa, myös siinä Perämiehenkadun Alepassa, mutta en ole sitä ostanut. Hassu juttu, eikö? Katsos kun tämä homma on tuolta korvien välistä kiinni, ei siitä, onko sitä kaljaa olemassa, saati siitä, että saako sitä kaupasta.

Rakas Susanna. Peruspalveluministerinä vastuualueesi kattaa myös kansalaisille saatavilla olevat mielenterveyspalvelut. Sen sijaan, että heittelet aivopieruja siitä, kuinka ongelmien välineet laitettaisiin piiloon, keskittyisit mieluummin siihen, miten apu noihin ongelmiin tuotaisiin näkyville ja kaikkien saataville.

Ystävällisin terveisin,
Teemu Suominen, alkoholin suurkuluttaja 1993-2012

Takaisin ylös