torstai 25. heinäkuuta 2013
Soberismia –blogia luettiin eilen 51 081 kertaa.
Joskus tuntuu osuvan.
Ennen Susanna Huoviselle osoitettua kirjoitustani lukukertoja oli yhteensä noin 56 000 blogin aloittamisen jälkeen, eli meni tilastot kerrasta hieman uusiksi. Lähti ns. käsistä.
Eilisistä 51 000:sta lukukerrasta noin yhdeksän tuhatta kohdistui muihin teksteihin kuin tuoreimpaan päivitykseeni, mikä on mukavaa. Toivonkin siis, että mukaan tarttui jokunen uusi lukija joku joka löytää tänne vastakin, vaikkei joka toinen kaveri jaakaan linkkiä Facebookissaan. Sellainen lukija, joka ehkä saa näistä löpinöistä jotain ajatuksia tulevaisuudessakin.
Parasta on ollut kaikki se järjetön määrä palautetta mihin tuntui, että hukun. Sitä kun tuli ovista ja ikkunoista, suoraan ja epäsuoraan ja tutuilta ja tuntemattomilta. Facebookini inboksissa on aika liuta viestejä ihmisiltä, joita en koskaan ole tavannut, sähköpostia en ole uskaltanut vielä edes avata. Puhelinkin soi eilen muutamaankin kertaan tuntemattomista numeroista, mutta koska olin poikani kanssa Sallatunturin metsissä valmistamassa makaroniporomössöä, en alkanut vastailemaan. Toki, voi olla että siellä oli vanhat tutut puhelinmyyjät ja ulosottomies ja minä nyt vain hieman blogihehkutuspäissäni kuvittelen itsestäni liikoja.
Ehdottomasti suurin osa palautteesta on ollut hyvää, mikä tietenkin kannustaa kirjoittamaan jatkossakin ja saa henkselit vähän paukkumaan. Että PAUKS PAUKS vaan, sanoo itserakas kusipää.
Mikä hienointa, eilinen avoin kirjeeni toimitettiin tietojeni mukaan myös peruspalveluministeri Susanna Huoviselle luettavaksi. Eli jos luet tätä, niin moikka vaan Susse! Toivottavasti heräsi ajatuksia!
Että sellainen päivä. Kävin myös poikani kanssa Lapin metsissä vaeltamassa ja näimme satoja poroja. Sen jälkeen söimme jäätelöt ja lauloimme Leevi & The Leavingsin Marja-Leenaa täysillä autossa.
Se on tärkeämpää, kuin lukutilastot.
Toivottavasti ne porot eivät pelästyneet sitä henkseleiden pauketta.
PAUKS PAUKS.