keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Olin eilen aamupäivällä lumikenkäilemässä brittiläisen asiakasryhmän kanssa. Oli upea talven ja kevään sekainen päivä. Taivas oli pilvetön ja aamulla vielä suhteellisen kirpeänä paukkunut pakkanen tippui sitä mukaa, kun aurinko nousi. Ilman aurinkolaseja ei meinannut pärjätä. Oulangan kansallispuisto on yksi hienoimpia paikkoja missä olen koskaan käynyt. Kävelimme pientä karhunkierrosta pitkin Myllykosken riippusillan yli ensin kohti Jyrävän koskea ja siitä läpi lumisen metsän Linnakallion dolomittimuodostellmille. Jyrävän päälle kuohujen muodostama jääsiltä oli komea ylhäältä kanjoneilta katsellessa. Kansallinpuiston sydämen muodostavat Oulanka- ja Kitkajokien uomat ja niiden reunoilta nousevat isot kalliot ja metsät, maisemat ovat sanalla sanoen upeita. Nautimme eväät Linnakalliolla ja näimme maakotkan lennossa.
Jos nämä paikat ovat jo tällaselle suhteellisen paljon luontoa nähneellekin ikimuistoisia, voin vain kuvitella miltä ne tuntuvat ihmisestä, joka ei ole paljoa Lontoon ulkopuolelle elämässään poistunut.
Neljän tunnin lumikenkäretken ja lounaan jälkeen opetin samaiselle porukalle hiihtoa auringon edelleen paistaessa. Mikä sinänsä on melko huvittavaa, koska enhän minäkään hiihtää osaa. Mutta onneksi britit eivät sitä tienneet. Kevätsää oli parhaimmillaan innokkaiden ensikertalaisten naurun raikaessa heidän kaatuillessaan pitkin Juumajärven jäätä sukset jaloissaan. Hymy oli herkässä jokaisella.
Samaan aikaan jotkut kaverit Brysselissä päättivät räjäyttää itsensä ja viattomia ihmisiä lentokentällä ja metrossa. Heidän tarkoituksensa oli kylvää kauhua ja vihaa. Sama toistui viime viikolla Ankarassa. Ja pari kuukautta sitten Pariisissa. Ja joka päivä Irakissa ja Syyriassa.
Mutta terveisiä vain sinne islamilaiseen kalifaattiin täältä Oulangasta. Pelkästään eilen näin niin paljon iloa, onnea, intoa, naurua, rakkautta ja vilpitöntä hyvyyttä toisilleen aiemmin tuntemattomien ihmisten kesken, ettei mikään viha maailmassa voisi sitä voittaa. Ja samaa iloa voi nähdä päivittäin ympäri maailmaa sen jokaisessa kolkassa ja nurkkauksessa. Tämä hyvyys ja hetkien onni ovat niitä oikeasti vuoria siirtäviä voimia, toisin kuin viha, joka on ainoastaan heikkous.
Että ähäkutti vaan! Oulangassa aurinko nousi tänäänkin. Kuten myös Brysselissä.