Keskusta ilmoitti vaaliohjelmassaan yhdeksi tavoitteekseen siirtää keskiolut kaupoista Alkoon niin, että ruokakaupoista, bensa-asemilta ja elintarvikekioskeilta saisi vastaisuudessa ostaa ainoastaan maksimissaan 3,7 prosenttisia juomia, käytännössä siis kakkoskaljaa. Systeemi olisi sama kuin Ruotsissa. Joskin vaaliohjelman räjähdettyä kaikkien kasvoille kiirehti Keskustan edustajat puheenjohtajansa, todennäkösen tulevan pääministerin Juha Sipilän johdolla korjailemaan, että ei se nyt se ehkä ihan tärkein asia puolueen listalla ole. Että vitsi, vitsi, vähän tässä keskustelua herätellään ja vastaus valitaan sitten kysyjästä riippuen. Että jos Päivi Räsäseltä kalasteltavat äänestäjät kysyy, niin sitten kyllä halutaan kieltää kalja kaupoista mutta jos vaikka punavuorelainen panimoharrastaja tulee juttusille, niin ei me kyllä sit missään nimessä haluta sitä poistaa.

Suomalaisesta holhousyhteiskunnasta ja byroslaviasta on keskusteltu tiuhaan. Viime aikoina on tuntunut tupsahtelevan jos jonkinlaista säännöstä, lakia, Valviraa ja tapausta, missä valtio on nähnyt asiakseen puuttua ihmisten elämään enemmäin kuin normaali järki sanoo että olisi tarve. Milloin on kielletty jäädyttämästä jääratoja ettei kukaan liukastu, milloin anniskeluterassin aurinkovarjo on ollut väärän värinen. Laittamalla suitset mitä pienimpiin yksityiskohtiin kansalaisilta on viety koko ajan omaa vastuuta ja sen myötä omaa ajattelun tarvetta pois hyvinvoinnin nimissä. Tai kuviteltu niin tehtävän. Että koska täällä ollaan ihan tyhmiä eikä tajuta, niin onneksi kotimaa auttaa omiaan. Keskustan ehdotuksessa on lopulta kyse aivan samasta. Että koska jengi ei nyt vain tajua olla ostamatta kaljaa, niin laitetaan se kalja piiloon. Mutta koska siitä suututtaisiin niin paljon kun oikeasti jengi kyllä tajuaa, niin laitetaan se näennäisesti piiloon meidän omaan kauppaan. Sieltä sitä saa, älkää valittako. Tässä on nyt isommat asiat kyseessä kuin teidän saunakaljanne. Tässä pelastetaan ihmisiä jotka eivät osaa itse pelastaa itseään!

Minä olin alkoholisti. Alkoholismini kumpusi masennuksesta, ja toisinpäin. Kaupasta siiderin hakeminen ruokki sairauttani ja sairauteni ajoi minut uudelleen seuraavana päivänä kauppaan. Ja sen minä sanon, että vaikka se siideri olisi pitänyt hakea joka päivä yhdestä ainoasta Alkosta jostain 40 kilometrin päästä, olisin niin tehnyt. Jos sen hinta olisi ollut 30-kertainen, olisin silti lähtenyt matkaan. Ei minua kiinnostanut paljonko siitä maksettiin veroa. Jos joku olisi kysynyt minulta, että paljonko siideri tai kossu maksaa, en olisi osannut sanoa. Ei se kiinnostanut minua, koska ostin ne joka tapauksessa. Ei se ollut koskaan kiinni ajasta, paikasta eikä rahasta, se oli kiinni halusta. Pakottavasta halusta saada se siideri ja sen halun tielle ei yksikään lakipykälä olisi voinut tulla.

Alkoholismi on sairaus ja sen terveysvaikutukset, sosiaaliset haitat ja osuus terveydenhoitomenoista ovat kiistattomia. Alkoholisteja on kansasta kuinka paljon? 10 prosenttia? Siirtämällä saunakaljat niiltä piiloon, jotka juovat sairauteensa, vaikeutetaan niiden muiden 90 prosentin elämää, jotka juovat iloon. Tai saunaan. Ja joilla sen alkoholin nauttimisen vaikutus on juuri päinvastainen.

Sitä ei kylläkään tietenkään saa sanoa ääneen, että sellaistakin vaikutusta voi olla. Jos menee lämpimänä kesäiltana rantaan katsomaan ihmisiä juomassa siideriä, sen voi kuitenkin nähdä. Kadehdin niitä ihmisiä usein. Heillä on hauskaa, kivaa, mukavaa ja he saavat siitä piristystä sen arjen pyörittämiseen. Seuraavana aamuna he menevät töihin ja maksavat veroja. He ovat se 90 prosenttia.

Keskustan vaaliohjelman malli laittaa edustajat paukuttelemaan henkseleitä, että kuinka nyt on autettu alkoholisteja ja tyhmä juoppokansa pelastuu, vaikka todellisuudessa juuri sille kymmenen prosentin ongelmalle ei ole tehty mitään. Itse asiassa, ehdotus unohtaa juuri heidät.

Viinan demonisointi edelleen vesittää kaikki mahdollisuudet suomalaisten juomatapojen eurooppalaistumisesta. Ne suitset, joita meille suunpieliin väkisin asetellaan estää sen, että voisimme ottaa kulttuuriimme enemmän ja enemmän niitä tapoja, joiden viime vuosina on huomattu toimineen. Että olut ei ole vain ison tehtaan bulkkituote vaan enemmänkin käsityönä tehty elintarvike ja parhaimmillaan mukava harrastus. Viiniä voi ostaa muutakin kuin sitä halvinta Sorbusta koska sen pullon dokaamisen sijaan se punkku sopii aika hyvin pihvin oheen. Toki osa sitä juttua on myös se, että siitä tulee aika leppoisa olo. Se vapauttaa päässä aineita, se laittaa veren kiertämään. Absolutistina kaipaan sitä oloa paljon, se oli parhaimmillaan upeaa. Siis silloin kun kuuluin siihen 90 prosenttiin. Ja sitä oloa en saa mistään tänään, ei ole olemassa mitään ainetta joka sen mukavan pöhnän korvaisi. Juuri sen tilan, joka teki hyvää minä tahansa tiistai-iltana aurinkoisessa rannassa ja joka auttoi jaksamaan osana mukavaa arkea. Sellainen minä olin 15 vuotta.

Sitten sairastuin masennukseen. Sen myötä alkoholismiin. Niihin ei kukaan tarjonnut apua. Juuri silloin, kun kuuluin siihen kymmeneen prosenttiin, apua ei ollut tarjolla. Ei se ole ihme että silloin tarttuu pulloon enemmän kuin aiemmin.

Voisiko joku puolue ottaa ohjelmaansa mielenterveyspalvelujen saamisen kauppoihin jos se kalja lähtee? Sille voisi olla tilausta.

Takaisin ylös