Jos pari viikkoa sitten intoilin Nuuksiosta palatessani siitä, että minulla on maailman paras työ, niin olisittepa nähneet minut viime viikolla! Vaelsimme Partioaitan 365 Klubin kanssa Ruotsin Sarekissa ja siellä, jos jossain, olin ensinnäkin elementissäni ja toiseksi; innoissani.

Sarekin erämaa-alue Pohjois-Ruotsissa on ollut haaveenani pitkään. Tiesin sen olevan yksi upeimmista paikoista päällä maan ja olin kuolannut sen kuvia jo kauan. Löin keväällä lukkoon, että tämän vuoden aikana Sarekiin on päästävä ja mikä olisi sen parempi tapa kuin järjestää itsensä sinne töihin! Kärpäset ja iskut jne. Ja niin sitä oltiin yhtäkkiä syyskuun viimeistä viikkoa Ruotsin vuorilla seitsemän asiakkaan kanssa vaeltamassa!

Sarek on erityisen tunnettu myrskyistään ja sademääristään, joten lähtö tähän aikaan vuodesta oli pieni riski. Mutta se kannatti, saimme nimittäin vaeltaa viidestä päivästä neljä käytännössä auringonapisteessa ainoastaan sen yhden tarjotessa meille vettä ja tuulta. Myrsky saapui juuri kun olimme lähdössä nousemaan vuorimassiivin toiselle puolelle, eli suunta oli ylöspäin. Niinpä taivalsimme leirintekoon 1400:n metriin koko matkan käytännössä pilven sisällä näkyvyyden ollessa nolla. Jos siis aurinkoiset päivät upeissa maisemissa olivat Sarekille poikkeus, sen yhden hetken saimme maistaa alueen todellista luonnetta. Mutta lopulta sekin oli elämys kaikille ja muistutus siitä, miten onnekkaita me vaelluksellamme olimme, olisihan keli voinut olla sellainen läpi koko viikon.

Ajellessani vaelluksen päätteeksi Ruotsin Lapista takaisin kohti kotia mietiskelin matkalla jälleen sitä, kuinka onnekas olen. En pelkästään sen sään takia vaan siksi, että saan tehdä tätä kaikkea työkseni. Ja tiedän jopa olevani siinä aika hyvä. Se fiilis, mikä onnistuneesta vaelluksesta tulee on verrattavissa niihin kaikkiin loppuunmyytyihin keikkoihin, joita edellisessä työssäni järjestin. Se on jotain ylpeyden, euforian ja tyytyväisyyden välillä, kun on saanut olla mukana tuottamassa muille tällaisia kokemuksia. Se on paljon enemmän kuin että yksin näitä reissuja aina vain tekisi.

Miettiessäni työhistoriaani tajusin, mikä sitä kaikkea yhdistää: Elämysten tuottaminen.

Aloitin aikanaan radiossa, missä halusin ihmisten nauttivan sekä musiikista, että siitä aivokääpiostä, joka niiden biisien välillä puhui. Halusin saada ihmiset hymyilemään. (En ota kantaa siihen onnistuinko…) Radion jälkeen satsasin yli kymmenen vuotta siihen, että sain ihmiset hymyilemään keikkojen eturiveissä ja levysoittimiensa ääressä, että he saisivat siitä musiikista saman elämyksen kuin minä itse. Halusin kaikkien tuntevan saman.

Sarekissa aamulla katsellessani asiakkaiden hymyjä auringon noustessa vuorten takaa maailman kauneimmissa väreissä tunsin sen saman kuin ensimmäisen Insomniumin loppuunmyydyn Nosturin keikan alkaessa: Ylepyden ja ilon siitä, että asiakkaat ympärillä tuntevat saman kuin minä. Ja että minä olen ollut olennaisena osana siinä, että se on heille mahdollista. Että minä olen tuonut heidät tänne, ihan samaan tapaan kuin aikanaan olin sen Insomniumin tuottanut sinne lavalle.

Olen sitä mieltä, että hyvän oppaan tärkein ominaisuus on – turvallisuuden varmistamisen jälkeen – tuottaa asiakkaalle vähintään niin vahva elämys kuin mitä hän odottaa maksaessaan reissusta, mieluumin jopa enemmän. On siis ilo huomata, että sen elämyksen tuottaminen on se minun suuri intohimoni, koska se tekee minusta hyvän oppaan.

Eli vaikka niin paljon kuin olen jaksanutkin päivitellä sitä, miten kauas olen lipunut musiikkihommista ja siitä, mitä elämässäni olen aiemmin tehnyt, se ei ehkä ihan pidä sittenkään paikkaansa. Se sama itse rakastamieni elämysten tarjoaminen muillekin on edelleen se punainen lanka, joka minua on tähänkin hommaan tuonut, en vain ollut tajunnut sitä aiemmin.

PS. Elämyksistä puheenollen, Soberismia - Kalliosta kukkulalle -kirja täytti juuri kaksi vuotta! Kovakantista painosta on enää muutama kymmenen jäljellä ja olen tiputtanut hinnan pysyvästi 14,95 €:oon. Tuossa kun on kaiken maailman joulua ja isänpäivää tulossa, niin wink wink, tilaa täältä ja tue köyhää vuorikiipeilijää!

Takaisin ylös