Joskus asiat rullaavat.

Ne rullasivat tänään, kun tein kahvakuulatreenin olohuoneessa ja ne rullasivat eilen, kun juoksin kierroksia Malminkartanon portaissa. Treenikausi on päällä.

Ne rullasivat viime viikolla, kun tein Partioaitan kanssa jatkosopimuksen ensi vuodesta. Luvassa on paljon vaelluksia ja töitä toteuttaen sitä unelmaa, joka minulla on ollut. Rullaamiseksi voinee myös laskea sen, että näin yrittäjänä saa tietää, että ensi vuonna on tasaisesti tuloja.

Asiat rullasivat, kun sain tällä viikolla tietää, että minut otettiin mukaan Matkatoimisto Aventuran opastiimiin. Pääsen siis tekemään vaellusopastuksia matkanjohtajana ensi vuodesta alkaen toivottavasti ympäri maailman. Työ Aventuralla oli yksi tavoitteistani, kun hain Eerikkilään koulutukseen pari vuotta sitten ja nyt se toteutuu.

Erityisesti asiat rullasivat eilen aamulla, kun sain tämän alla olevan palautteen sähköpostiini. Se vahvistaa nimittäin sen, että olen hyvä työssäni ja kaikella, mitä sen eteen olen tehnyt ja kokenut, on ollut merkitystä:

“Moikka!

Arki lähti reissun jälkeen räväkkäästi liikkeelle, mutta kaikki ajatukset ovat kyllä vieläkin meidän reissussa. Päätin jo siellä erämaassa, että kotiin päästyäni aivan varmasti kirjoitan sulle viestin. Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää teitä siitä matkasta ja elämyksestä minkä annoitte meille, se ylitti kaikki odotukset ihan täysillä. Erämaa näytti meille parastaan ja kaikki sujui hyvin. Iso kiitos Teemu sulle ja Jerelle siitä, että olitte niin mahtavia tyyppejä, ammattitaitoisia oppaita ja ainakin minulle myös henkilöitä, joita katson nyt todella paljon ylöspäin. 

On myös toinen asia mistä haluan varsinkin sua kiittää. Ilmoittautumisen jälkeen googlasin sut ja Jeren nopeasti, halusin tietää ketäs meidän oppaat ovat. No susta löytyi artikkelit, haastattelut jne. Sain lyhyellä lukemisella hätäisen kuvan sun lähimenneisyydestä ja siitä, mikä sut on tuonut luonnon, kiipeämisen ja vaeltamisen pariin. Ymmärsin yksinkertaisena nuorena miehenä sen, että omassa elämässäsi oot joutunut kohtaamaan ylämäkiä, lopulta oot löytänyt rauhan ja parannuksen juuri siitä mitä me siellä 5 päivää tehtiin. Tunnen nyt suurta samaistumista suhun, vaikka mun omat ongelmat on verrattaen pieniä siihen mitä sä oot kokenut, niin silti ne on ollut mun elämäni isoimpia asioita. viime maaliskuussa koin vaikean eron ja elämänmuutoksen, itsetunto meni ihan sirpaleiksi ja häpesin kaikkea itsessäni. Silloin päätin miellyttää edes jotenkin itseäni ja lähdin vaeltamaan. Nyt yli puoli vuotta myöhemmin ja Sarekin kokeneena, uusiin ihmisiin tutustuen olen äärimmäisen kiiitollinen kaikesta mitä siellä tapahtui. Tajusin kaiken mitä sä puhuit vaeltamisesta ja siitä, kuinka se tekee ihmiselle hyvää. Nautin siitä, että ympärillä oli ihmisiä, jotka nautti samoista asioista. Mietin joka ilta teltassa, että juma tää on ainutlaatuista ja oon etuoikeutettu kun saan olla mukana! 

Olen nyt kaksi viikkoa lukenut sun soberismi ja luontoilmiö blogia ihan hulluna. Mietin, että sä pääsit elämässäsi siihen tilanteeseen missä nyt oot ja mistä pystyit rehellisen ylpeänä kertomaan meille iltaisin. Halusin tietää kaiken, joten olen todella paljon lukenut niitä blogeja. Ne on todella hyvää luettavaa! Haluan kiittää nöyränä sua siitä asenteesta millä johdit meitä viisi päivää. Olit ammattimainen, mutta samalla todella helposti lähestyttävä, huolehdit jokaisesta ja laitoit keskiviikkona muut itsesi edelle. Sain hienon vaelluskokemuksen, sain myös uskoa ja voimaa kamppailuun omia haasteitani vastaan. Se on Paljolti teidän ansoita.

Lämpimästi kiittäen, XXXX”

Tämä oli rehellisesti yksi koskettavimmista ja tärkeimmistä saamistani palautteista ikinä.

Olisi hienoa sanoa, että olen onnekas kun asiat rullaavat. Mutta tiedättekö mitä? Ei se ole onnesta kiinni.

Asiat rullaavat, koska minulla on tavoite ja suunnitelma. Ja kun määrätietoisesti pusken sitä kohti ja minulla on fokus, asiat tapahtuvat. En ole saanut mitään ilmaiseksi vaan ainoastaan tekemällä työtä sen eteen. Ja nyt se työ maksaa itseään takaisin. Asiat rullaavat, koska kehitän itseäni päivittäin ja panostan siihen suureen, alunperin jopa ehkä utopistiseen haaveeseen vuorista, joka näyttelee nyt roolia kaikessa mitä teen. En minä ole onnekas, minä vain olen pistänyt asiani rullaamaan. Kuka muukaan sen tekisi?

Takaisin ylös